Hevostyttö Ylivieskasta vietti lapsuutensa ravitalleilla ja eläimet olivat silloin isoja. Kun opiskelut veivät Ouluun ja hevoset jäivät, piti saada jokin paijattava ja minulle tuli v. 1991 Berninpaimenkoira Emma, Emma oli elämäni rakkaus. Emma antoi sellaisen kipinän koiriin, että ajatus kasvattamisesta jo silloin syttyi pienenä kipinänä.
 
 
Minä ja Eveliina Oulun raveissa 1984   Emma

Mutta… Vanhimman poikani syntymän jälkeen alkaneet allergia- ja astmaoireet pakottivat meidät erilleen. Kaipuu koiriin jäi niin vahvaksi, että muutaman vuoden päästä meille tuli Coton De Tulear koirat Wilma sekä Linda. Cottoneiden piti olla ns. allergiaystävällisiä, mutta, Joonas, keskimmäinen pojistani, sai äitinsä geenit ja allergia oli niin paha, että tytöt jouduttiin laittamaan uusiin koteihin. Itkuhan siinä tuli kaikille…

 

Pojat kasvoivat ja Joonaksen allergiat helpottivat ja uskalsin alkaa haaveilemaan uudesta koirasta. Riskihän siinä oli taas, mutta se kannatti ja tällä hetkellä meillä kotona asustaa kolme ihanaa cairnia. Cairnit nimeltään Minni, Iitu ja Peppi asustavat siis meillä kotona. Vuonna 2009 toin Tanskasta Suomeen Rico-pojan. Rico asustaa siskoni perheessä Kempeleellä.

Perheeseemme kuuluu kolme poikaa Petteri s.95, Joonas s.97 ja Aleksi s.99. Mieheni Esa työskentelee it-alalla ja minä itse olen reppuri eli kierrän Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomen sairaaloita ja myyn sairaalatarvikkeita. Ensimmäisen Kennelnimeni hain vuonna 2003 nimi oli Comical Cottons. Kun Cottonit jäivät ja Cairnit saapuivat, niin nimi oli vähän hassu. Päädyimme nimen vaihtoon, Cape Hope käännettynä Niemi Toivo.

Wilma & Linda    
 

Ensimmäinen pentue syntyi juhannuksena 2009, josta olin siis haveillut jo likipitäen 20 vuotta. Toivon mukaan saamme jatkossakin kasvattaa cairneja terveistä linjoista, hyvistä luonteista ja kauniista ulkomuodosta luopumatta.

Trimmauksen saloihin olen tutustunut hyvien opettajien avustuksella ja toivon, että se jonakin päivänä ”aukeaa” minulle täydellisesti. Hiljaa hyvä tulee !

Harrastuksiin kolmen lapsen ja kolme koiran vanhempina meille ei kauheasti jää aikaa. Kun matkalaukkuelämä pysähtyy ja kotona ollaan, on poikien treenejä, koirien agilitya ja trimmauksia. Mutta kaikkein parasta on, kun saadaa olla koko porukalla.

Näyttelyihin pohjoisesta talvisaikaan on aika pitkä matka ja kun muutenkin auton mittariin tulee kilometreja runsaasti, niin näyttelyt ovat pääasiassa kesän juttuja. Silloin niissä kierretään välillä pienemmällä ja välillä isommalla porukalla.

 
    Petterin rippijuhlilta 2010

Jos sinua kiinnostaa kuulla lisää tulevista pennuista niin ota yhteyttä, kerron mielelläni lisää!

Olen
   - Suorittanut Kasvattajan peruskurssin kaksi kertaa. Vuonna 1994 ja 2002
   - Allekirjoittanut kasvattaja sitoomuksen
   - Suomen Kennelliiton jäsen
   - Cairnterrierikerhon jäsen
   - Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen jäsen

Haukiputaalla 20.1.2011 Marika

 

 
Aleksi ja Linda 2002   Aleksi ja Joonas kesällä 2010