 |
 |
 |
 |
Hevostyttö
Ylivieskasta vietti lapsuutensa
ravitalleilla ja eläimet olivat silloin
isoja. Kun opiskelut veivät Ouluun ja
hevoset jäivät, piti saada jokin paijattava
ja minulle tuli v. 1991 Berninpaimenkoira
Emma, Emma oli elämäni rakkaus. Emma antoi
sellaisen kipinän koiriin, että ajatus
kasvattamisesta jo silloin syttyi pienenä
kipinänä.
 |
|
 |
|
Minä ja
Eveliina Oulun raveissa 1984 |
|
Emma |
Mutta… Vanhimman poikani syntymän jälkeen
alkaneet allergia- ja astmaoireet pakottivat
meidät erilleen. Kaipuu koiriin jäi niin
vahvaksi, että muutaman vuoden päästä meille
tuli Coton De Tulear koirat Wilma sekä
Linda. Cottoneiden piti olla ns.
allergiaystävällisiä, mutta, Joonas,
keskimmäinen pojistani, sai äitinsä geenit
ja allergia oli niin paha, että tytöt
jouduttiin laittamaan uusiin koteihin.
Itkuhan siinä tuli kaikille…
 |
|
Pojat kasvoivat ja Joonaksen allergiat helpottivat ja
uskalsin alkaa haaveilemaan uudesta koirasta. Riskihän
siinä oli taas, mutta se kannatti ja tällä hetkellä
meillä kotona asustaa kolme ihanaa cairnia. Cairnit
nimeltään Minni, Iitu ja Peppi asustavat siis meillä
kotona. Vuonna 2009 toin Tanskasta Suomeen Rico-pojan.
Rico asustaa siskoni perheessä Kempeleellä.
Perheeseemme kuuluu kolme poikaa Petteri s.95, Joonas
s.97 ja Aleksi s.99. Mieheni Esa työskentelee it-alalla
ja minä itse olen reppuri eli kierrän Itä-, Keski- ja
Pohjois-Suomen sairaaloita ja myyn sairaalatarvikkeita.
Ensimmäisen Kennelnimeni hain vuonna 2003 nimi oli
Comical Cottons. Kun Cottonit jäivät ja Cairnit
saapuivat, niin nimi oli vähän hassu. Päädyimme nimen
vaihtoon, Cape Hope käännettynä Niemi Toivo. |
|
Wilma & Linda |
|
|
|
Ensimmäinen pentue syntyi juhannuksena 2009, josta olin
siis haveillut jo likipitäen 20 vuotta. Toivon mukaan
saamme jatkossakin kasvattaa cairneja terveistä
linjoista, hyvistä luonteista ja kauniista ulkomuodosta
luopumatta.
Trimmauksen saloihin olen tutustunut hyvien opettajien
avustuksella ja toivon, että se jonakin päivänä ”aukeaa”
minulle täydellisesti. Hiljaa hyvä tulee !
Harrastuksiin kolmen lapsen ja kolme koiran vanhempina
meille ei kauheasti jää aikaa. Kun matkalaukkuelämä
pysähtyy ja kotona ollaan, on poikien treenejä, koirien
agilitya ja trimmauksia. Mutta kaikkein parasta on, kun
saadaa olla koko porukalla.
Näyttelyihin pohjoisesta talvisaikaan on aika pitkä
matka ja kun muutenkin auton mittariin tulee kilometreja
runsaasti, niin näyttelyt ovat pääasiassa kesän juttuja.
Silloin niissä kierretään välillä pienemmällä ja välillä
isommalla porukalla. |
|
 |
| |
|
Petterin rippijuhlilta 2010 |
Jos sinua kiinnostaa kuulla lisää tulevista pennuista
niin ota yhteyttä, kerron mielelläni lisää!
Olen
- Suorittanut Kasvattajan peruskurssin kaksi kertaa. Vuonna 1994 ja
2002
- Allekirjoittanut kasvattaja sitoomuksen
- Suomen Kennelliiton jäsen
- Cairnterrierikerhon jäsen
- Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen jäsen
Haukiputaalla 20.1.2011 Marika
 |
|
 |
|
Aleksi ja Linda
2002 |
|
Aleksi ja Joonas kesällä 2010 |
|
|

 |